Raskas viikonloppu, mutta kyllä kannatti! Viime viikonloppuna oli siis kauan odotettu ja hienosti organisoitu konserttimatkamme Oulaisiin ja Kokkolaan. Ja kun Tampereelta asti matkalle lähdettiin, kytkintä nostettiin jo seitsemältä.

Lauantaina saavuimme Oulaisiin kahden maissa ja konserttia varten oli hyvin valmisteluaikaa. Jumppasimme ja avasimme äänet äänenmuodostuksen ammattilaisen johdolla ja ehdimme hyvin tutustua konserttitilaan, Merkuriussaliin. Isäntämme olivat järjestäneet meille välipalankin ennen konserttia. No, konsertissa oli väkeä nelisenkymmentä (ulkona oli liian kaunis ilma!), mutta ainakin minun mielestäni onnistuimme oikein hyvin tuomaan heille keväistä tunnelmaa laulujemme kautta. Minunkin 70-vuotias tätini naapureineen tykkäsi kovasti ja sanoi, että tällaisia konsertteja harvemmin heillä päin kuulee:) No, täti ei kyllä kuorokonserteissa ole viime aikoina paljon käynyt...

Me muuten mokasimme, laitoimme pukuhuoneiden ovet lukkoon, eikä isäntäkuorolla ollutkaan niihin avaimia! Huoltomies ei onneksi vielä ollut mennyt saunaan...

Olulaisten kuorolaisten järjestämä iltaohjelma oli hulvaton! Maukkaan iltapalan päälle yhteislaulamista ja kappaleiden tunnistamiskilpailua tyyliin "Tartu biisikärpäseen" . Paras ryhma voitti, vaikka höveliltä tuomarilta sai pisteitä vaillinaisilla vastauksillakin - Hyvä lautaset! Ja ei kyseessä olisi ollut kuoromatka, ellei osa porukasta olisi viettänyt loppuiltaa ja alkuyötä alkoholituotteilla kurkkua kostuttaen ja tuttuja lauluja pahoinpidellen, jopa siinä määrin, että kaikuisassa vanhassa rakennuksessa toiset eivät saaneet ilman korvatulppia nukuttua!

Nyt meillä onkin suuri ongelma, että miten ihmeessä yllämme yhtä hienoon isännöintiin ensi huhtikuussa, kun oulaislaiset (olikohan se se termi?) tulevat konsertoimaan Tamperelle?

Sunnuntaina kiertueemme jatkui Kokkolaan, jossa liikuimme vain paremmissa piireissä, kun lounas nautittiin golfkerholla. Aikaa valmistautumiseen oli vähemmän ja mielessä vielä edellisen illan onnistunut konsertti, ja ehkä siitä syystä mokia tuli muutama lisää. Kuitenkin Snellman-salissa oli mielestäni vielä parempi laulaa kuin Oulaisissa (vaikka kummatkin voittavat kirkkaasti Aleksanterin koulun juhlasalin näyttämön).

Mutta kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen suomalaiseen ohjelmistoomme, tuntui, että siinä oli tarpeeksi tuttuja ja yleisölle "helppoja" lauluja (joista tätikin piti) ja sitten niitä vaativampia moderneja, joita yleisön joukossa olleet kuorolaiset osasivat arvostaa. Ja Tampere-talon syksyn konserttia varten on hyvä, että tätä ohjelmistoa esitetään jo aikaisemmin.  Syksyllä Parkanossa uudestaan.

Kunpa vaan kaikki nyt jättäisivät reilusti nuotit pois laulaessaan- tai no, Tampereen Sävelen kuorokatselmuskappaleet täytyy esittää ulkoa. Kunpa vielä osaisimme ne laulut niin hyvin, että pystyisimme laulamaan katselmuksessa stemmat sekoitettuna! Se vaatii kyllä harjoittelua ja on riskaapelia... No vapun jälkeen harjoitukset jatkuvat!

Ai niin, kuulemma koskaan ei täti ollut kuullut niin hienosti esitettyä Kesäpäivä Kangasalla kuin Oulaisissa - ylimääräisenä.

- Elina, kakkossopraano