Kuoromme Kamarikuoro Camena sai tilaisuuden laulaa Wieniläisverta-operetissa tammikuussa 2018. Yhteys tuli ykköstenorimme Timo Pitkäkosken laulunopettajan Jukka Saarmanin kautta, joka itse lauloi operetissa kreivin roolin. Operetin ajankohtana oli Wienin tanssiva kongressi 1814-15 ja se perustui Johann Strauss nuoremmat vuosina 1825-1899 säveltämiin teoksiin. Jussi Tapola oli tehnyt dramaturgian. Kerron tässä kokemuksestani ensimmäisestä operettiesiintymisestäni.

Operettikuoron kokoonpano ja asut

Operetti oli esitetty aikaisemmin Turussa ja Helsingissä, joten me korvasimme esityksessä aikaisemmin laulaneen Turun oopperakuoron. Saimme operetin esiintymisasut ennen joulua ja joka stemmasta pääsi ne neljä, jotka mahtuivat pukuihin. Lopulta totesimme, että me tamperelaiset naiset olemme muodokkaampaa porukkaa, joten osa esiintyikin lopulta omassa iltapuvussaan. Samoin miehet saivat käyttää myös omia frakkejaan. Kuoromme miesosastoa tuli täydentämään lisäksi muutama Jukka Saarmanin lauluopiskelija ja kuoromme varatenori.

Kuvassa Tampere-talon operettikuoro. Blogin kirjoittaja Kirsi Tanner edessä vihreässä puvussa (pitkät vapaana olevat hiukset). Kuva: Mervi Poikola.

Operetin laulujen ja tanssien opiskelu

Operetti esitettiin tammikuun 21. päivänä 2018, kun kuoromme kevätkausi oli ollut käynnissä vasta kaksi viikkoa. Joten pidimme omat stemmaharjoitukset, jonka jälkeen oli jokaisen kuorolaisen vastuulla opetella ulkoa stemmansa. Yhteisharjoituksia meillä oli kuoromme varajohtaja Elina Pitkäkosken johdolla stemmaharjoituksen lisäksi kerran ja Jukka Saarmanin johdolla kolmet harjoitukset kenraaliharjoituksen lisäksi. Laulettavia kappaleita oli kolme, joista yksi kappale laulettiin tanssiessa kahteen kertaan. Lisäksi tanssimme operetissa valssia useaan otteeseen ja myös olimme mukana useammassa kohtauksessa tanssiaisten osallistujana. Nämä tanssikohtaukset kenraalin lisäksi harjoittelimme lyhyesti kerran. Koska aikaisemmasta Turun esityksestä oli olemassa video, niin sitä hyödynnettiin itsenäisessä valmistautumisessa operettiin.

Operetin esiintyjät

Operetin päätähdeksi lupautunut Johanna Rusanen-Kartano sairastui, mutta onneksi häntä korvaamaan saatiin erinomainen Emriikka Salonen, joka muuten lauloi flunssaisena. Hän oli laulanut Helsingin esityksessä aikaisemmin kreivittären roolin ja hänen puolisonsa Ville Salonen kamaripalvelijan roolin. Muita aikaisemmissa esityksissä mukana olleita olivat Svante Korkeakoski (sirkustirehtööri), Mia Heikkinen (Pepi, midinetti), Riikka Sirén (tanssijatar), rauman kieltä vääntänyt seremoniamestari Ville Hymylä ja Janne Hovi johti Salonkiorkesteria. Raimo Laukka (ministeri) oli kuoromme lisäksi uutena Tampereen esityksessä (aikaisemmin ministerin roolissa esiintyi Toni Metsäketo). Lisäksi oli joitakin pieniä yksittäisiä rooleja esim. minä piipahdin näyttämöllä kamaripalvelija Annana.

Miten meni

Kenraaliharjoitus oli esityspäivänä, joten päivästä tuli pitkä. Kenraaliharjoitus oli läpimeno, jossa ei voitu kerrata eri näytöksiä. Operetti toteutettiin pienellä porukalla ja yhteisöllisesti. Tämä tarkoitti sitä, että myös kuorolaisemme auttoivat lavasteiden pystyttämisessä ja lavasteiden siirtämisessä esityksen aikana. Erillistä puvustajaa tai meikkaajaa ei ollut. Koska ohjaaja Jukka Saarman lauloi itse yhtä päärooleista, ohjaajana esityspäivänä toimi osittain myös Ville Hymylä. Selvisimme kunnialla, mutta täytyy tunnustaa, että Tampere-talon isossa salissa laulaminen ilman vahvistusta olisi kyllä vaatinut paremman laulutekniikan. Saarman antoi meille muutamia vinkkejä operettilauluun – operettikuorossa jokaisen tulee laulaa kuin solisti. Joustavuutta vaadittiin myös, sillä kenraalin kokemusten perusteella tehtiin esityksen aikanakin vielä jotain pieniä muutoksia esitykseen.

Yleisön kommentit olivat esityksestämme pelkästään positiviisia. Solistit olivat hyviä, mutta lavastuksen suppeutta moitittiin ja myös käsiohjelman puutetta. Yleisöä oli hienosti ehkä 1300.

Itsearviointia ja kehittymiskohteita

Sanat olisi voinut osata vielä paremmin, joten niitä voi seuraaviin esitysiin vielä kertailla. Kuoroesityksistä ei löytynyt tallenteita, mutta jälkeenpäin mieheni huomasi, että koska solistit lauloivat joissain lauluissa stemmojamme olisi tallenteita malliksi kuitenkin löytynyt (esim. EMIn Wiener Blut: Elisabeth Schwarzkopf – Nicolai Gedda, kapellimestarina Otto Ackermann). Nämä auttavat harjoittelussa ennen seuraavaa esitystä Järvenpäässä. Myös videotallennetta olisi voinut katsella enemmänkin. Lyhyessä ajassa pystyi kuitenkin oppimaan uusia lauluja ulkoa. Itselleni laulaminen orkesterin kanssa ei ollut ongelmallista. Omaa stemmaansa ei lavalla kuullut, joten tuli laulaa vain omaa lauluaan. Laulaminen stemmoissa ja tanssiminen samanaikaisesti oli yllättävän vaikeaa. Näyttämötyöskentely ei tuottanut ongelmia – toisaalta olen itse näytellyt kesäteatterissa ja olen esiintyvässä ammatissa. Ihana kokemus kaiken kaikkiaan.

Alttosisko Kirsi Tanner

http://www.camena.fi/

Mistä miehiä kuoroon? Tämä on perusongelma, johon törmätään kaikissa suomalaisissa kuoroissa jatkuvasti. Itse olen nyt vajaan kuukauden laulanut ykkösbassoa yksin, ja alan olla aika turhautunut tilanteeseen. Nykyisellä kokoonpanolla ei konsertoida, se on fakta. Jostain tarvisi siis löytää laulavia miehiä, mutta mistä ja miten?

Sulasol ja erityisesti mieskuoroliitto on myös ongelman äärellä, ja siellä on analysoitu, että nuorilla, 25–35-vuotiailla miehillä on valtavasti harrastuksia, ja kuorolaulu ei nouse siinä listassa kovin korkealle. Miksi nousisikaan? Kuorolaulu on pitkäjänteinen, sitoutumista ja työtä vaativa harrastus, jossa joka viikko tuntee itsensä kovin osaamattomaksi. Ei siis mikään helppo harrastus, eikä kuulosta kovin houkuttelevalta.

Toisaalta, jos mietitään syitä liittyä kuoroon, niin niitä(kin) löytyy. Helsingin Sanomat uutisoi viime joulun alla tutkimuksesta, jossa raportoitiin kuorolaulun lievittävän stressiä. Muitakin positiivisia vaikutuksia oli, ja niiden kokonaissummana tutkimuksessa todettiin, että kuorolaulu lisää elinikää. Mahtavaa, jos harrastuksella on tällaisia vaikutuksia!

Kuoro on sosiaalinen harrastus, ja kuorolaiset ovat yleisesti ottaen fiksuja ja sivistyneitä. Hyvää seuraa on siis tarjolla.

Mieskuoroliitto on pohtinut, että kuorolaulusta pitäisi saada seksikästä, jotta se vetoaisi nuoriin miehiin. Ja se onnistuu mieskuoroliiton mukaan medianäkyvyyden avulla. Erilaisia kuorolauluohjelmia on televisiossa pyörinytkin viime vuosina, mutta eivät nekään tunnu houkuttelevan miehiä arkisen työn pariin, kun tv-studion lamput sammutetaan ja on aika aloittaa stemmaaminen. Sinänsä sekakuorolla luulisi olevan etulyöntiasema seksikkyyden esiin tuomisessa nuorille miehille, kiitos sopraanoiden ja alttojen.

Eli nuorten miesten mieleen on huoleton meininki, jossa mennään ja tullaan päivän fiiliksen mukaan. Miten kuoro taipuu siihen, kun kuorolaulun ydin on sitoutuminen ja pitkäjänteisyys? Nuorille miehille pitää osoittaa, että sitoutuminen kannattaa. Sillä saadaan aikaan elämyksellisiä esiintymisiä ja sitä yhteisöllisyyttä, jota kuorot ympäri Suomen osoittavat.

Nuoret miehet myös haluavat oman näköisensä ohjelmiston. Tällä hetkellä Camenan ohjelmisto on vaihtelevaa ja pysyy hyvin kuoron linjassa, eli se on pääosin kotimaista. Pitäisikö harkita ohjelmiston muokkaamista? Niissä niin mediaseksikkäissä tv-ohjelmissa raikaa pop ja rock bändin säestyksellä. Vai pysytäänkö valitulla linjalla?

Jarmo nosti blogissa aiemmin esille sen, että kuoron pitäisi pystyä erottautumaan joukosta. Meidän erottautumiskeinomme on se ohjelmisto. Medianäkyvyyttä kuoron on lähes mahdoton saada ilman hyviä yhteyksiä. Yksi vaihtoehto olisi Jarmon mainitsemat flash mobit, mutta ne pitäisi tarkasti suunnitella ja toteuttaa sopivissa paikoissa. Niissä voitaisiin esitellä sitoutumisen ja yhteisöllisyyden tuloksia.

Jostain tarvis niitä miehiä löytää, muuten kuorosta tulee naiskuoro. Ja sitä tuskin kukaan sekakuorolainen haluaa.


- Matti, ykkösbasso

Myönnetään, otsikko on tarkoituksella raflaava. Kuitenkin, jos kirjavahvuudeltaan 45:n laulajan joukossa sinnittelee käytännössä kymmenisen miesääntä (kyllä - miesääniä, ei välttämättä miehiä -  tilanteemme on sen verran huono että olemme joutuneet "lainaamaan" naisia kakkosaltosta tenoriääniksi) alkaa otsikonvalintani kuulostamaan ymmärrettävämmältä.

Totuin jo aiemmassa kuorossani (Ylöjärven srk:n kamarikuoro) siihen, että meistä miehistä oli huutava pula. Pahimmillaan tenoreita tässä reilun 25:n laulajan joukossa oli ainoastaan yksi, eikä meidän bassojen tilanne juuri parempi ollut. Koinkin suorastaan luksukseksi sen, että Camenassa sekä tenoreita että bassoja oli varaa jakaa peräti kahteen leiriin, 1- ja 2-ääniin.

Nyt tuo "luksus" alkaa olemaan vaakalaudalla. Olen päässyt paikan päällä (kuororivissä laulajana) kuulemaan, miten Camena parhaimmillaan soi 8-äänisenä. Minua suorastaan pelottaa ajatus siitä, että miespulan vuoksi Camena "rampautuisi" neli- tai jopa  kolmiääniseksi kuoroksi. Kuoronjohtajamme tuntee kuoronsa "suorituskyvyn" todella hyvin ja tätä tietoa hän on todella taidokkaasti hyödyntänyt sovittaessaan kuoromme laulettavaksi "camenalaisia" tulkintoja tutuista kuorolauluista. Hartain toiveeni onkin, että johtajamme pystyisi jatkossakin sovittamaan lauluja kuorollemme ilman, että hänen kätensä olisivat sidottuina äänialojen puutteen vuoksi.

 Parin vuoden takainen matkamme Walesiin Llangollenin kuorokilpailuihin todisti sen, että naiset tulisivat vallan hyvin toimeen ilman meitä miehiä (tämä siis musiikilliselta kannalta tarkasteltuna :). Kyse ei kuitenkaan enää olisi Camenasta, vaan jostakin vallan muusta.

Pikaisen "googlettamisen" jälkeen löysin Tampereelta ainakin 19 Sulasoliin kuuluvaa mies-, nais-, tai sekakuoroa, muista kuoroista puhumattakaan, kilpailua laulajista siis on. Aamulehden elokuinen Hyvät harrastukset - osio on täynnä Halutaan laulajia -ilmoituksia. Miten erottautua "massasta" ja saada houkuteltua uusia mieslaulajia Camenaan? Tässäpä pähkinää purtavaksi hallituksellemme. Henkilökohtaisesti veisin Camenan kesäisille toreille "täsmäiskuihin" flash mob -hengessä. Tampereen vaikutusalueella on aivan liian monta laulutaitoista ihmistä, joka ei ole kuorostamme edes kuullut.

Ai niin, kommenttia edelliseen "korvamato"keskusteluun. Minulla on jo kuukausia ollut Lumen Valon CD, ja arvatenkin tuo "The Balloons" on soinut päivittäin työmatkalla sekä mennessä että tullessa. Ennen autoon astumista hymisen "korvakuulolta" mielessäni bassojen aloitusääntä - C:tä - ja laitan CD:n soimaan. Onnekseni voin todeta, että sävelkorkeus lienee tallentunut varsin hyvin muistin  syövereihin, sillä harvoin joudun korjaamaan sävelkorkeutta. Harmikseni en pystynyt osallistumaan kuoromme länsirannikon kevätkonsertteihin mutta onneksi Balloonsia on luvassa heti kuoromme kesätauon jälkeen. Hyvää kesälomaa, kuoromusiikin ystävät!

Jarmo, 2-basso

Wikipedian mukaan korvamato tarkoittaa musiikkikappaletta tai sävelmää, joka toistuu mielessä vastoin tahtoa, pakonomaisesti ja jota on vaikeaa lakata ajattelemasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Korvamato). Kuoron kevätkonsertista on lähes viikko, mutta minulla on edelleen sinnikäs korvamato. Tai ensin niitä oli kaksi ja ne vuorottelivat, eli ”päässä soi” melkein koko ajan. Nyt olen jo päässyt irti toisesta niistä. Tätä nykyä minua vaivaa enää Juhani Komulaisen kappale Fantaisies Decoratives II (Les Ballons - The Balloons). Se soi mielessäni heti ensimmäiseksi tänäkin aamuna. The Balloons oli kevätkauden ohjelmistoamme ja jakoi kuorolaisten mielipiteet aika vahvasti. Osa totesi, että aivan mahdoton piisi – ainakin meidän kuorollemme. Osa taas suhtautui siihen vaihtelevan myönteisesti. Minä kuuntelin kappaletta Lumen valon levyltä ”Gravity” ja rakastuin siihen. Se on minusta todella kaunis.

Sinänsä on mielenkiintoista se, miten kuoro ottaa jotkut kappaleet omikseen. Se näkyy mielestäni laulujen tulkinnoissa – ja usein jo varsin varhain niiden harjoitteluvaiheessa. Meidänkin tämän kevään ohjelmistossamme oli monia sellaisia kappaleita, joita kuoro esitti melkein ”vereslihalla”. Onnistuipa joku liikuttumaankin omasta esityksestään sen aikana! Yleislinja on ehkä se, että ne kappaleet, joihin koko kuoro menee mukaan kaikkein helpoimmin ja tavallisimmin, ovat hyvin ”suomalaisia”. Ne ovat joko kansanlaulupohjaisia tai kansanlauluperinnettä hyödyntäen sävellettyjä, perinteisiä tuttuja kuorokappaleita, kuten Kesäpäivä Kangasalla, tai muuten jotenkin sävyltään melankolisia. Nämä laulut myös soivat usein vielä konsertin jälkeenkin kuoron illanistujaisissa.

Jos uskomme Wikipedian tekstiä korvamadoista, näistä kuoron ”lemppareista” ei pitäisi muodostua korvamatoja. Sen mukaan professori James Kellar Cincinnatin yliopistosta on todennut, että korvamadoksi päätyvän musiikin tyypillisiä piirteitä ovat hyväntuulinen melodia sekä mukaansatempaava ja ärsyttävän paljon itseään toistava sanoitus. Useimmat meikäläiset kansanlaulut tai perinteiset kuorolaulut ovat mollisävyisiä eivätkä varsinaisesti hyväntuulisia. Sanoitus voi olla toistavaa, mutta esimerkiksi kuoron mieltymyksistä päätellen sitä ei tulkita ärsyttäväksi. Professori Kellarin kuvaus ei kyllä myöskään suoranaisesti sovi The Balloons-kappaleeseen.

Wikipedian mukaan korvamadoista irti pääsemiseen ei ole tehokkaita tapoja. Minulla toimii kuitenkin se, kun päivällä teen työtäni – kirjoitan ja luen. Korvamato hyrähtää päälle yleensä vain ”tyhjänä” hetkenä. Ja ehkä se antaa minulle pienen hengähdystauon alkamassa olevan loman aikana, kun kuoroharjoituksetkaan eivät ole innostamassa sitä ääneen.

Maarit sopraanorivistä

Takana on poikkeuksellisen vaikea kevätkausi. Tavallisten arkikiireisiin kuuluvien poissaolojen lisäksi kuoroa rasitti laaja influenssaepidemia. Kaiken lisäksi kevään konsertit päätettiin pitää länsirannikolla samana viikonloppuna, jolloin Sulasol piti laulujuhlia Kuopiossa ja Naantalissa vietettiin musiikkijuhlia. Meinasi loppua laulajat ja yleisö. Ei kauhean motivoiva tilanne.

Näin tiedottajan näkökulmasta kevätkausi oli vähätöinen. Jälkikäteen katsottuna olisi ehkä pitänyt olla itse aktiivisempi, mutta kun päivätöitäkin pitää tehdä, ja niitä riittää. Länsirannikon reissu toteutettiin kengännauhabudjetilla ja luottaen paikalliseen apuun. Osin sen vuoksi medianäkyvyys Naantalissa ja Turussa oli huono. Reissu kuitenkin toteutettiin, ja ihan tyhjille saleille ei sentään esiinnytty. Jatkoa varten reissun suunnittelu ja toteutus antoi kuitenkin ajattelemisen aihetta ja arvokasta oppia.

Oppi 1: Kun matkustetaan esiintymään kotimaassa, varmistetaan, että yhteistyökumppani on näkyvä ja todella saa yleisön liikkeelle. Käytännössä haetaan siis kumppaniksi tunnettu paikallinen festivaali tai riittävän aktiivinen järjestö kuten Lions Club.

Oppi 2: Kuoro tarvii ehdottomasti lisää mieslaulajia, jotta vastaavaa tilannetta esiintymiskokoonpanossa ei synny jatkossa. Nyt miehet sinnittelivät 2-3 laulajalla per stemma. Se ei ole enää kuoro, vaan laajennettu lauluyhtye. Miehiä tarvitaan siis lisää ja pian, muuten kuoro kutistuu naiskuoroksi (jolla on pieni miestoimikunta).

Oppi 3: Kamarikuoro Camenan ohjelmistolinja on oikea. Suomalaisen kuoro leipä on suomalainen musiikki ja sen monipuolinen esittäminen. Tälle linjalle tarvitaan vain näkyvyyttä ja mediahuomiota.

Nämä opit mielessä haastan kaikki kuorolaiset (ja miksei yleisönkin) miettimään muutamaa asiaa:
1. Mistä saamme lisää mieslaulajia?
2. Miten erotumme paikallisesta kuorojen kirjosta ja saamme näkyvyyttä?
3. Miten löydämme sopivat yhteistyökumppanit, jotta saamme konserteille näkyvyyttä.

Kaikki ideat ovat tervetulleita. Ne voi laittaa suoraan tiedottajalle sähköpostilla info (at) camena.fi.

Kevään nuotteja ei kannata vielä arkistoida, sillä niitä tarvitaan heti elokuussa. Harjoituksia jatketaan torstaina 16.8., ja syyskauden 2012 ensimmäinen konsertti on torstaina 13.9. Tampereella Puisto-Emmauksessa otsikolla "Muistan kesän". Siellä miehiä on toivottavasti enemmän kuin 2 per stemma.

- Matti, ykkösbasso