Wikipedian mukaan korvamato tarkoittaa musiikkikappaletta tai sävelmää, joka toistuu mielessä vastoin tahtoa, pakonomaisesti ja jota on vaikeaa lakata ajattelemasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Korvamato). Kuoron kevätkonsertista on lähes viikko, mutta minulla on edelleen sinnikäs korvamato. Tai ensin niitä oli kaksi ja ne vuorottelivat, eli ”päässä soi” melkein koko ajan. Nyt olen jo päässyt irti toisesta niistä. Tätä nykyä minua vaivaa enää Juhani Komulaisen kappale Fantaisies Decoratives II (Les Ballons - The Balloons). Se soi mielessäni heti ensimmäiseksi tänäkin aamuna. The Balloons oli kevätkauden ohjelmistoamme ja jakoi kuorolaisten mielipiteet aika vahvasti. Osa totesi, että aivan mahdoton piisi – ainakin meidän kuorollemme. Osa taas suhtautui siihen vaihtelevan myönteisesti. Minä kuuntelin kappaletta Lumen valon levyltä ”Gravity” ja rakastuin siihen. Se on minusta todella kaunis.

Sinänsä on mielenkiintoista se, miten kuoro ottaa jotkut kappaleet omikseen. Se näkyy mielestäni laulujen tulkinnoissa – ja usein jo varsin varhain niiden harjoitteluvaiheessa. Meidänkin tämän kevään ohjelmistossamme oli monia sellaisia kappaleita, joita kuoro esitti melkein ”vereslihalla”. Onnistuipa joku liikuttumaankin omasta esityksestään sen aikana! Yleislinja on ehkä se, että ne kappaleet, joihin koko kuoro menee mukaan kaikkein helpoimmin ja tavallisimmin, ovat hyvin ”suomalaisia”. Ne ovat joko kansanlaulupohjaisia tai kansanlauluperinnettä hyödyntäen sävellettyjä, perinteisiä tuttuja kuorokappaleita, kuten Kesäpäivä Kangasalla, tai muuten jotenkin sävyltään melankolisia. Nämä laulut myös soivat usein vielä konsertin jälkeenkin kuoron illanistujaisissa.

Jos uskomme Wikipedian tekstiä korvamadoista, näistä kuoron ”lemppareista” ei pitäisi muodostua korvamatoja. Sen mukaan professori James Kellar Cincinnatin yliopistosta on todennut, että korvamadoksi päätyvän musiikin tyypillisiä piirteitä ovat hyväntuulinen melodia sekä mukaansatempaava ja ärsyttävän paljon itseään toistava sanoitus. Useimmat meikäläiset kansanlaulut tai perinteiset kuorolaulut ovat mollisävyisiä eivätkä varsinaisesti hyväntuulisia. Sanoitus voi olla toistavaa, mutta esimerkiksi kuoron mieltymyksistä päätellen sitä ei tulkita ärsyttäväksi. Professori Kellarin kuvaus ei kyllä myöskään suoranaisesti sovi The Balloons-kappaleeseen.

Wikipedian mukaan korvamadoista irti pääsemiseen ei ole tehokkaita tapoja. Minulla toimii kuitenkin se, kun päivällä teen työtäni – kirjoitan ja luen. Korvamato hyrähtää päälle yleensä vain ”tyhjänä” hetkenä. Ja ehkä se antaa minulle pienen hengähdystauon alkamassa olevan loman aikana, kun kuoroharjoituksetkaan eivät ole innostamassa sitä ääneen.

Maarit sopraanorivistä