Vastaan kysymykseen pitkän kaavan mukaan. Camenan 30-vuotisjuhlat saatiin juhlittua ja ne onnistuivat loistavasti. Kiitos Juhalle, juhlatoimikunnalle sekä kaikille kuorolaisille valtavasta työstä sekä yleisölle tuesta! Ja erityistunnustus uusille kuorolaisille, jotka opettelivat koko vaativan ohjelmiston ulkoa todella lyhyessä ajassa. Se osoittaa sellaista sitoutumista kuoroon, jota toivoisi löytyvän kaikilta kuorossa mukana olevilta. Kaikilla tuntui olevan sopiva juhlatunnelma, niin kuin juhlassa pitääkin. Itseni, Juhan ja Elinan puolesta myös nöyrät kiitokset tunnustuksista.

Karonkan jälkeen itselläni oli helpottunut olo onnistuneesta konsertista ja sen eteen tehdystä työstä, mutta eihän kuoro yhteen juhlaan pysähdy. Tästä on hyvä esimerkki johtajamme Juha, joka jo juhlien jälkeisenä sunnuntaina teki seuraavaa sovitusta kuorolle. Juhlakiireistä johtuen joulun ajan esiintymisten (ja pikkujoulujen) järjestelyt ovat vielä pahasti kesken, mutta nekin on jo aloitettu, ja tahti kiihtyy seuraavien viikkojen aikana.

Minusta jouluohjelmiston harjoittelussa on viime vuosina ollut ihan erilaista särmää kuin aiemmin. Jouluohjelmistomme on vaivihkaa, muutama kappale vuodessa, muuttunut yhä enemmän Camenan näköiseksi. Juhan sovitukset ovat aina mielenkiintoisia, ja niiden kautta kuorolle saadaan tuoretta ohjelmistoa, jota muut kuorot eivät esitä. (Uusista sovituksista Tähti, tähdistä kirkkain muistutti ainakin basson korvaan vähän Bond-tunnarilta.)

Nyt on siis edessä taas muutaman uuden joululaulun opettelu ja monen vanhan lämmittäminen. Ohjelmistolla pidetään kaksi konserttia, ja lisäksi avustamme Christmas Carols -tapahtumassa. Siinä sitä puuhaa riittääkin taas vähäksi aikaa, kun jouluakin pitäisi valmistella. No, tammikuussa on sitten sopivasti aikaa levähtää juhlavuoden humun jälkeen.

- Matti, ykkösbasso

Olo on kevyt ja nautinnollinen, kun kuukausien työ juhlakonsertin eteen on tehty. Laulut on harjoiteltu ja opeteltu ulkoa, jutut kirjoitettu, liput ja laput saatu tehtyä. Omalla kohdallani tämä on se hetki, josta eteenpäin pääsen nauttimaan tehdystä työstä. Ja kun työ on tehty hyvin, siitä voi ja pitää nauttia. Tämä olkoon ohje kaikille kuorolaisille: konsertti on juhla, josta pitää osata nauttia. Muuten kuorolaulusta (tai mistä tahansa muusta harrastuksesta, johon paneutuu samalla tavalla) katoaa viehätys.

Olen viime viikkoina penkonut Camenan vanhoja valokuvia, ja niistä välittyy vilpitön laulamisen riemu harjoituksissa, leireillä, ja matkoilla. Vielä kun saadaan sama iloinen ilme konserttiesiintymiseen, niin juhlatunnelma on valmis sekä laulajilla että yleisöllä.

- Matti, ykkösbasso

Ei hyvä yhdistelmä! Mutta kylläkin tavallinen ilmiö joka syksy; pahimmillaan puolet stemmasta on poissa harjoituksista, tai osa istuu urhoollisesti harjoituksissa niistäen ja yskien.

Viikko sitten menetin kokonaan ääneni. Juuri ennen viikonlopun kuoroleiriä! Lauantaina ja sunnuntaina kuusi tuntia kumpanakin päivänä kuoro hinkkasi esityskuntoon juhlakonsertin ohjelmistoa. Jokaisen laulajan kannalta on tärkeää olla silloin paikalla – ja minulta ei tule lauluäänen pihahdustakaan! Olin poissa jo torstain harjoituksista, mutta lauantaina mietin lähdenkö lainkaan leiripaikalle. Onko minusta siellä siellä mitään hyötyä ja onko siitä minulle mitään hyötyä? No, minulle löytyi käyttöä stemmojen soittajana ja kuoron kuuntelusta on aina kuorolaiselle hyötyä.

Amerikkalaisessa yliopistokuorossani oli käytössä harjoituksissa "sairaspenkki". Kuorolaiset, jotka eivät pystyneet laulamaan, mutta eivät myöskään pärskineet flunssassa, istuivat sivupenkillä kuuntelemassa harjoituksia. Samalla siinä kuuli, miltä kappaleet kuulostivat yhteen ja saattoi opetella omaa stemmaansa.

Joku kysyi viikonloppuna, onko meillä varasuunnitelma, jos sikaflunssa iskee kuoroon konsertin alla. Ei ole, kun ei semmoiseen oikein voi varautua. Tampere-talon salista maksetaan joka tapauksessa, ja ne laulavat, jotka voivat. Katastrofitilanne on sitten, jos Juha sairastuu - älä sairastu Juha!

Yli kolmenkymmenen vuoden kuorourani aikana muistan useita kertoja, joissa on liipannut läheltä, mutta aina on jotenkin selvitty. Opiskelijakuoron ulkomaanmatkalla viimeisissä konserteissa alkoi olla kaikilla ääni poissa ja nuha, takahuoneessa echinae-pullosta otettiin tippoja suoraan suuhun ja mentiin lavalle. Sen verran kesti ääni kuin tarvitsi. Joskus on siirretty toisesta stemmasta konserttiin laulaja paikkaamaan toiseen stemmaan, joskus solistin puuttuessa on voitu jättää kappale pois jne.

Toivotaan kuitenkin, että meidän ei tarvitse tehdä mitään erityisjärjestelyjä! Parkanon konserttiin on enää reilu kaksi viikkoa! Leirillä oli hieno katsoa, kun suuri osa kuorosta lauloi jo (lähes) ilman nuotteja (erityismaininta sopraanoille!) Kyllä siitä hyvä tulee!

- Elina, sopraano ja varajohtaja

Nyt aletaan olla kuorolaisen vuodenkierron kiireisimmässä ajanjaksossa: harjoitustahti kiihtyy sitä mukaa kuin päivä lyhenee, ja tekemistä riittää kaikilla kuorolaisilla. Konserttikappaleiden stemmat pitäisi hioa ja kappaleet pitäisi opetella ulkoa (ks. aiempi kirjoitus ulkoa opettelun nikseistä).

Näin tiedottajan näkökulmasta syksyyn kuuluu muutakin iltojen iloa. Tiedottajan tontilla suunnitellaan kaikenlaista, tehdään lippuja, julisteita, käsiohjelmia, mainoksia, kuvaesitystä (aka historiikki), päivitetään nettisivuja, hoidetaan painatukset ajoissa ja tiedotetaan kaikesta kuoron ympärillä tapahtuvasta muille kuorolaisille. Tämä on se aika vuodesta, kun minusta tuntuu, että tästä kaikesta ei selviä. Oma lääkkeeni syysuupumukseen on se, että varaan itselleni aikaa myös muuhun. Syön hyvin, ulkoilen tai liikun muuten säännöllisesti ja lepään riittävästi. Suunnitelma on hyvä, mutta on pakko myöntää, että vuoden kiireisimpinä viikkoina on pakko tinkiä jostakin, jotta ehdin tekemään kaiken. Tinkiminen alkaa omalla kohdallani liikunnasta, jota ei kiireessä tule harjoitettua riittävästi.

- Matti, ykkösbasso ja tiedottaja

Koulut alkavat ja samalla palataan harrastuksiin. Camena noudattaa samaa vuodenkiertoa, eli kuoro aktivoituu taas tällä viikolla.

Kesä meni mukavasti helteitä pidellen lukuun ottamatta kesäkuun alkua, jolloin Tampereen Sävelessä oli niin kylmä, että terassit taisivat olla tyhjillään. Camenakin osallistui kuorokatselmukseen, ja vaikka esiintyminen sujui erittäin hyvin, niin tuomaristolta heltisi vain kaksi hopealeimaa. Suoritus oli siis hyvä, ja tuomariston kommentitkin sitä luokkaa, että omasta mielestäni leimojen olisi pitänyt olla kirkkaampia.

Tampereen Sävel toi joka tapauksessa lisää kaivattua rutiinia, jota tarvitaan taas myöhemmin syksyllä. Nyt alkaa todella tiukka rypistys, joka huipentuu lauantaina 24.10. Tampere-talossa pidettävään juhlakonserttiin. Tervetuloa mukaan rypistämään!

- Matti, ykkösbasso

Kuorovuoden kevätkauden lopussa häämöttää Tampereen Sävelen kuorokatselmusesiintyminen. Siinä esitetään kolme kappaletta, ja niiden pitäisi mennä ulkoa. Helppo homma, ajattelin urakan alussa. Sitten kun tutkin nuottikuvia tarkemmin niin huomasin, että säestykset eivät olekaan ihan helposti opittavissa. Kromaattiset kuviot ja tietyn toistuvan mallin puuttuminen lisäävät kulmakerrointa kummasti. Itse olen todennut toimivaksi malliksi visuaalisen oppimisen, eli sivu, rivi tai vaikka tahti kerrallaan nuottikuva kaaliin ja lopuksi pätkät peräkkäin. Kun nuottikuva on tallennettu päähän, sitten vain lauletaan siitä. Tämä toimii itselläni muuten hyvin, mutta vielä pitäisi sisäistää sivunvaihdot eli ne saumakohdat, joissa visuaalisesti tallentamani kuva vaihtuu. Ongelma on onneksi nyt tiedostettu ja osaan kiinnittää siihen huomiota. Muita tehokkaiksi itse kokemiani keinoja ovat stemmanauhojen kuuntelu työmatkoilla ja töissä sekä sanojen liimaaminen sopivaan kohtaan, josta ne pistävät silmään, esimerkiksi monitorin reunaan työpaikalla. Olisikohan ulkoa opetteluun mitään vinkkiä, jossa apuna käytetään sukkahousuja?

- Matti, ykkösbasso

Raskas viikonloppu, mutta kyllä kannatti! Viime viikonloppuna oli siis kauan odotettu ja hienosti organisoitu konserttimatkamme Oulaisiin ja Kokkolaan. Ja kun Tampereelta asti matkalle lähdettiin, kytkintä nostettiin jo seitsemältä.

Lauantaina saavuimme Oulaisiin kahden maissa ja konserttia varten oli hyvin valmisteluaikaa. Jumppasimme ja avasimme äänet äänenmuodostuksen ammattilaisen johdolla ja ehdimme hyvin tutustua konserttitilaan, Merkuriussaliin. Isäntämme olivat järjestäneet meille välipalankin ennen konserttia. No, konsertissa oli väkeä nelisenkymmentä (ulkona oli liian kaunis ilma!), mutta ainakin minun mielestäni onnistuimme oikein hyvin tuomaan heille keväistä tunnelmaa laulujemme kautta. Minunkin 70-vuotias tätini naapureineen tykkäsi kovasti ja sanoi, että tällaisia konsertteja harvemmin heillä päin kuulee:) No, täti ei kyllä kuorokonserteissa ole viime aikoina paljon käynyt...

Me muuten mokasimme, laitoimme pukuhuoneiden ovet lukkoon, eikä isäntäkuorolla ollutkaan niihin avaimia! Huoltomies ei onneksi vielä ollut mennyt saunaan...

Olulaisten kuorolaisten järjestämä iltaohjelma oli hulvaton! Maukkaan iltapalan päälle yhteislaulamista ja kappaleiden tunnistamiskilpailua tyyliin "Tartu biisikärpäseen" . Paras ryhma voitti, vaikka höveliltä tuomarilta sai pisteitä vaillinaisilla vastauksillakin - Hyvä lautaset! Ja ei kyseessä olisi ollut kuoromatka, ellei osa porukasta olisi viettänyt loppuiltaa ja alkuyötä alkoholituotteilla kurkkua kostuttaen ja tuttuja lauluja pahoinpidellen, jopa siinä määrin, että kaikuisassa vanhassa rakennuksessa toiset eivät saaneet ilman korvatulppia nukuttua!

Nyt meillä onkin suuri ongelma, että miten ihmeessä yllämme yhtä hienoon isännöintiin ensi huhtikuussa, kun oulaislaiset (olikohan se se termi?) tulevat konsertoimaan Tamperelle?

Sunnuntaina kiertueemme jatkui Kokkolaan, jossa liikuimme vain paremmissa piireissä, kun lounas nautittiin golfkerholla. Aikaa valmistautumiseen oli vähemmän ja mielessä vielä edellisen illan onnistunut konsertti, ja ehkä siitä syystä mokia tuli muutama lisää. Kuitenkin Snellman-salissa oli mielestäni vielä parempi laulaa kuin Oulaisissa (vaikka kummatkin voittavat kirkkaasti Aleksanterin koulun juhlasalin näyttämön).

Mutta kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen suomalaiseen ohjelmistoomme, tuntui, että siinä oli tarpeeksi tuttuja ja yleisölle "helppoja" lauluja (joista tätikin piti) ja sitten niitä vaativampia moderneja, joita yleisön joukossa olleet kuorolaiset osasivat arvostaa. Ja Tampere-talon syksyn konserttia varten on hyvä, että tätä ohjelmistoa esitetään jo aikaisemmin.  Syksyllä Parkanossa uudestaan.

Kunpa vaan kaikki nyt jättäisivät reilusti nuotit pois laulaessaan- tai no, Tampereen Sävelen kuorokatselmuskappaleet täytyy esittää ulkoa. Kunpa vielä osaisimme ne laulut niin hyvin, että pystyisimme laulamaan katselmuksessa stemmat sekoitettuna! Se vaatii kyllä harjoittelua ja on riskaapelia... No vapun jälkeen harjoitukset jatkuvat!

Ai niin, kuulemma koskaan ei täti ollut kuullut niin hienosti esitettyä Kesäpäivä Kangasalla kuin Oulaisissa - ylimääräisenä.

- Elina, kakkossopraano

Tästä se lähtee! Kamarikuoro Camena valmistautuu 30-vuotisjuhliin, ja tässä blogissa me kuorolaiset kerromme, miten valmistautuminen sujuu. Haluamme myös omalta osaltamme tukea kuorobuumia ja näyttää, miltä kuorolaulu ja erityisesti sen harjoittelu näyttää ja tuntuu kuoron sisältä päin katsottuna. Tervetuloa mukaan lukemaan ja kirjoittamaan kaikki sopraanot, altot, tenorit ja bassot sekä kaikki sellaiseksi itsensä mieltävät! Kohta meissä kaikissa asuu kuorolaulaja.

Tätä kirjoitettaessa kevät on jo pitkällä (vaikka säätilan perusteella sitä ei aina uskoisi), harjoitukset ovat hyvässä vauhdissa, ja ensimmäinen "kenttäkoe" on edessä parin viikon kuluttua, kun matkustamme pienelle viikonloppukiertueelle Oulaisiin ja Kokkolaan huhtikuun lopussa. Ohjelmisto on ainakin basson näkökulmasta hieno: klassista ja modernia suomalaista, jossa on muutakin laulettavaa kuin "dum-dum". Mielipiteeseen tietysti vähän vaikuttaa se, että mukana on pari aika hienoa bassosooloa :-).

Stemmojen pitäisi nyt olla siis hallussa ja jäljellä enää yhteenlaulamista ja hienosäätöä. No, pääsiäisen jälkeenhän se taso nähdään, kun pienen tauon jälkeen kokoonnutaan harjoituksiin. Siihen asti rentouttavaa pääsiäistä kuorolaisille.

- Matti, ykkösbasso